Ajattele aivoillasi – aivojasi!

Päätin antaa ajatuksen aivoilleni. Osallistuin turvallisuusviikkomme asiantuntija-alustukseen. Minna Huotilainen Työterveyslaitokselta herätteli meitä teemalla aivoterveys ja turvallisuus.

Aivojen hyvään arkeen riittävät perinteiset mummon ohjeet: riittävä uni, monipuolinen ravinto ja mukavaa ulkona oloa ja liikuntaa! Aivot kiittävät ja voimme paremmin.

Aivot palvelevat meitä päivin öin. Uni lataa meihin virkeyttä ja lisää kognitiivista kapasiteettia ja keskittyneisyyttä. Unen aikana tapahtuu tiedon siirto pitkäkestoiseen muistiin. Aivot tekevät valinnan puolestamme, mitä tallentuu ja mitä ei. Tutkittua tietoa on, että positiivisen päivän jälkeen nukkuu paremmin ja positiiviset asiat tallentuvat; aina ei voi kuitenkaan välttää negatiivista vääristymää, sillä aivot tallentavat ensin negatiivisiin kokemuksiin liittyvät asiat.

Aivomme janoavat hyvää ravintoa ja tasaisen verensokerin ylläpitoa. Tuttu juttu, mutta miten töissä vain meinaa ruokatunti venyä ja iltapäivän välipalahedelmäkin jäi kotiin. Fakta on, että tarvitsemme monipuolisia rakennusaineita hermovälittäjäaineille, ja aivoissa rasva rakentuu oppimisen ympärille ja toimii sähköeristeenä.

Pieni liikahtelu ja iso urheilu auttavat oppimista, keskittymistä ja muistia. Olemme lössähtäneet luolamiehen ajoista: luolamies oli aistit ja aivot valppaana liikkuessaan ja istui vain silloin, kun ei ollut tekemistä!

Multitasking on päivän sana. Se on monen mielestä tehokas ja toimelias työtapa. Aivomme ovat eri mieltä. Aivot tekevät vain yhtä asiaa kerrallaan, ja kun pompimme tehtävästä toiseen, syntyy tehtävänvaihtokustannus. Tätä emme yleensä ajattele, mutta toki tunnemme päässä, kun keskeytys katkaisee ajatuksen, nappaamme toisen ja syöksymme kolmanteen. Lopputuloksena on pää kuin Haminan kaupunki ja aivoissa hurja myrsky.

Työyhteisössä voimme yhdessä sopia, miten rakennamme rauhaa työhön keskittymiselle ja keskeytysten minimoimiselle. Sovitaan vaikka niin, että pipo päässä työskentely on merkki siitä, että henkilöä ei saa hetkeen keskeyttää. Melun ja kiireen synnyttämä ‘pakene tai taistele’ -tila aivoissa olisi hyvä saada rauhoitetuksi ‘flow’ -virtaustilaan, jolloin osaaminen ja oppiminen ovat käytössä. Liikkuminen, nauru, musiikki, meditaatio – konsteja on monia siirtyä toiminnan tilasta toiseen. Tunne omat keinosi ja unohda 24/7 yhteiskunnan meille heittämät lukuisat pakko, pakko -jutut.

Aivot on tunnekone, ei tietokone. Niissä ovat voimakkaat tunnejärjestelmät. Aivojen tunnealueet päättävät, pystynkö ajattelemaan. Syvien aivojen, jo ennen syntymäämme muodostuneiden, toiminta menee usein tietoisen, älykkään toiminnan edelle. Siksi välillä itkettää leffassa, vaikka kuinka ajattelen analyyttisesti.

Annan arvoa aivoilleni. Ne kaipaavat yksilöllistä hyvinvointia ja huolenpitoa. Töissä aivot tykkäävät, kun on hyvä mieli, voi vaikuttaa omaan työhönsä, saa palautetta ja on haasteita ja huolehtii omasta osaamisestaan. Aivotutkija Huotilaisen sanoin: minä itse olen ainoa, joka voin vaikuttaa.

Kirjoittanut: Merja Jortikka

Kirjoitus perustuu 11.2 TAMKissa pidettyyn luentoon:

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huotilaisen luento aivojen terveydestä ja siitä miten aivoja pitäisi huoltaa.

“Joka päivä aivomme käsittelevät valtavia määriä tietoja, jotta selviämme jokapäiväisen työelämän haasteista. Uuden tiedon synnyttäminen vaatii ihmisaivojen päättelykykyä, ongelmaratkaisutaitoja ja luovuutta. Eli aivojaan kannattaa arvostaa.”

Työterveyslaitoksen sivuilta voi käydä lukemassa lisää aivojen hyvinvoinnista ja kuunnella Minna Huotilaisen vinkit siitä miten voit virittää aivosi toimimaan hyvin.

right side of brain From Manuel de L'Anatomiste Morel and Duval 1883

Työnohjaus voi edistää hyvinvointia

Pykososiaalinen työsuojelu lehti Psyk. fi 1/14

Työnohjaus voi edistää hyvinvointia

Työnohjaus tarkoittaa oman alan kokeneemman työntekijän tai ihmissuhdealan asiantuntijan säännöllistä ja prosessiluonteista tukea ja ohjausta. Siihen sisältyy oman työn arviointia, työongelmien erittelyä ja tarvittavien toimenpiteiden suunnittelua.

Työnohjaus edellyttää pitkäjänteistä työskentelyä, jossa tavoitteena on ongelmien ja niihin liittyvien tunteiden tietoinen tutkiminen sekä itseä ja työtä koskevan avoimuuden kehittäminen. Työnohjaus voi olla yksilö tai ryhmämuotoista ja työyhteisössä se pyrkii työyhteisön kehittämiseen tai työmenetelmien ja yhteistyön tarkasteluun.

Työnohjauksesta on olemassa vähän tutkimusnäyttöä, kirjoittaa Pia Nurhonen Psyk.fi 1 lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa.  Tämän vuoksi hänen artikkelinsa käsittelee Kuopion yliopistollisen sairaalan työnohjauskoordinaattorin, preventiopsykologi Aija Koivun väitöstutkimusta. Aija Koivu paneutuu väitöstutkimuksessaan (2013) työnohjauksen vaikuttavuuteen sairaalamaailmassa, somaattista hoitoa antavien yksiköiden naishoitajien työn arjessa.

Aija Koivun seurantatutkimuksessa ryhmätyönohjaus oli avoin kaikille hoitajille vuosina 2003 ja 3007. Osa hoitajista osallistui työnohjaukseen, osa ei.  Tutkimuksessa verrattiin työnohjaukseen hakeutuneita ja sen ulkopuolelle jääneitä sekä paremmin ja huonommin onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneita.

Työnohjauksen onnistuneisuutta mitattiin Mancester Clinical Supervision Scale- mittarilla, joka on kansainvälisesti tunnetuin hoitotyön työnohjauksen arviointimittari. mittarilla mitataan mm. luottamussuhteen syntymistä, reflektiivisen työskentelyn toteutumista ja kokemusta ammattitaidon kehittymisestä.

Koivu etsi väitöstutkimuksessaan vastauksia kolmeen kysymykseen: Onko ohjattavan työhyvinvointi yhteydessä työnohjaukseen hakeutumiseen? Ovatko ohjattavan työhyvinvointi ja työnohjauksen onnistuminen yhteydessä toisiinsa?  Onko onnistunut työnohjaus yhteydessä työhyvinvoinnin säilymiseen hyvänä tai työhyvinvoinnin paranemiseen?

Ohjattavan työhyvinvointi on Aija Koivun tutkimuksen mukaan yhteydessä työnohjaukseen hakeutumiseen. Työnohjaus voidaan mieltää vastaukseksi yksittäisen työntekijän jaksamisongelmiin, jolloin työnohjaukseen hakeutuvat ne, joilla on vaikeuksia selvitä työtehtävistään. Työnohjaus voidaan nähdä myös kehittämismenetelmänä, josta kiinnostuvat kaikkein aktiivisimmat ja osaavimmat.

Onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneet arvioivat työhyvinvointinsa paremmaksi kuin vertailuryhmään kuuluneet. Selvimmät erot koskivat työn laadusta saadun palautteen määrää, omia vaikutusmahdollisuuksia työssä, tiimityön onnistuneisuutta, omaa sitoutumista työhön ja yhteistyön arvostamista.

Neljän seurantavuoden aikana onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneet kokivat työhyvinvoinnin parantuneen.  Nämä hoitajat kokivat saavansa enemmän tukea esimieheltä ja palautetta työn laadusta, johtaminen koettiin oikeudenmukaisemmaksi ja henkilöstön huomioon ottaminen organisaatiossa paremmaksi. Lisäksi hoitajien itsetunto parani merkittävästi.  Koivun väitöstutkimus vahvisti sen, että työnohjaus parhaimmillaan toimii ehkäisevän mielenterveystyön menetelmänä joissakin tilanteissa.

Väitöskirjan jälkeen Koivu on tutkinut tekijöitä onnistuneen työnohjauksen taustalla. Näitä ovat mm. Ohjattavan motivaatio ja sitoutuminen työnohjausprosessiin. Työnohjaus on oppimis- ja kasvuprosessi, joka vaatii opettelua ja harjoittelua. Toisena Koivu esittää luottamuksen. Työnohjaus perustuu luottamukselliseen yhteistyöhön. Ryhmämuotoisen työnohjausryhmän pitää olla pieni, jotta luottamusta ja avointa keskustelua voi syntyä. Kolmantena seikkana Koivu mainitsee kyvyn itsekriittiseen reflektioon onnistuneen työnohjauksen taustalla.   Työnohjaus perustuu itsekriittiseen oman toiminnan monipuoliseen tarkasteluun.

Neljäntenä seikkana Koivu esittää, että työhönsä ylisitoutuneet eivät hyödy työnohjauksesta. Työnimu, johon liittyy sisäinen työmotivaatio, luo edellytykset onnistuneelle työnohjaukselle. Työnarkomania, jossa keskeistä on näyttäminen ja suorittamisen pakko, on yhteydessä huonosti onnistuneeseen työnohjaukseen. Viimeisenä Aija Koivu selvittää, että vaikeista työuupumuksen oireista kärsivä työntekijä ei hyödy työnohjauksesta. Tällöin henkilön voimavarat ovat vähäiset ja työnohjaus jää pinnalliseksi.

Lähteet

Koivu, A. (2013). Clinical supervision and well-being at work. A four-year follow-up study on female hospital nurses. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Scienses 175. Kuopio, Itä-Suomen yliopisto.

Koivu, A. (2013). Työnohjaus voi edistää hyvinvointia . Osviitta 9.

Terttu Roivas

Untitled